ROOMA 24.-29.3.2015

Heiips kaikki!

Mä siis tosiaankin olin leirikoulussa Roomassa, ja ajattelin nyt tulla kertomaan teille, että millanen reissu se oikein olikaan. Meidän täytyi kirjoittaa siellä matkapäiväkrjaa JOTEN ajattelin tehdä niin, että kirjoitan tänne tällasiin "hipsuihin" aina kunkin päivän päiväkirjatekstin, ja sen jälkeen vähän availen, että mitä noi tekstit oikein tarkoitanee.

Pahoittelen tähän alkuun jo kuvattomuutta. Ja kiitos blogger kun olet niin laginen, ettet voi ladata noita kuvia mitenkään tarpeeks aikasin ainakaan. </3

Joeten, here we go!

 TIISTAI 24.3.2015 PÄIVÄ 1

Saapuminen & muuta kivaa

"Tänään siis saavuimme tänne. Herätys aamulla oli varsin aikainen, mutta väsymyksestä huolimatta jaksoimme täällä hyvin käydä kohteissa. Kohteitamme olivat mm. Trasteveren kaupunginosa, Pantheon, sekä Santa Maria Maggioren kirkko. Ruoka oli hyvää, ja otin ruuan kuvauskohteekseni kuvaustehtävää varten (koska sillä on erittäin sylällinen merkitys). Eipä tästä päivästä ole paljoa muuta sanottavaa, toivottavasti myös mut päivät ovat kivoja :)"

 

Herätyshän tosiaan oli aikainen, jossain kolmen aikoihin aamulla... Ja toi kuvaustehtävä oli siis sellanen jutt, että meidän piti kunkin valita koko matkan ajaksi jokin tietty kuvauskohde, jota valokuvaamme koko matkan ajan. Itsehän melkein jopa onnistuin tässä, muutama kuva jäi vahingossa välistä...

KESKIVIIKKO 25.3.2015 PÄIVÄ 2

Sadetta ja antiikkia

"Sateinen päivä. Aamupalan ja erittäin vastentahtoisen heräämisen jälkeen suuntasmme kulkumme kohti mm. Caracellan katakombeja. Lähes koko ajan satoi, ja ostamani viiden euron sateenvarjo hajosi. Onneksi pystyin vaihtamaan sadeviittaan. Muita päivän vierailukohteitamme olivat mm. Colosseum ja Via Appia. Sade jatkui niin rankkana, että kaikki vaatteet kastuivat, sekä kenkien sisällä loiskui vesi vielä hotellillakin. Olosuhteet (eli sateen, väsymyksen ja pienen kurkkukivun) huomioon ottaen, on mieliala yllättävän hyvä. Toivotavasti huomenna olisi edes vähän parempi sää (& vointi)! :)"

Joo, satoi kaatamalla. Kyseiset kengät olivat vielä perjantaiaamuna märät, ja tämän jälkeen kaksi porukastamme tuli kipeiksi. Hieno päivä joo. :D

TORSTAI 26.3.2015 PÄIVÄ 3

Antiikkia & TURHAA kävelyä

"Väsyttää. Ja hieman turhauttaa. Eikä ehkä edes niin vähääkään. Nyt aurinkoisemmalla ilmalla kävimme uudelleen katsomassa antiikin Rooman asioita, ja nyt kaikki näytti paljon paremmalta. Tämän jälkeen lähdimme ostoksille, josta kuvittelimme, että meidän tulisi jatkaa matkaa Espanjalaisten portaiden kautta syömään, mutta näin ei nähtävästä kuitenkaan ollut tarkoitus, ja kävelimme siksi useita kilometrejä turhaan ja vieläpä väärään paikkaan. Väsyttää ja ärsyttää, kun ruoka jäi väliin, mutta muuten ihan jees päivä. :)"

Tolloin kyllä ärsytti huolella. Mut sentään ei satanut ja oli lämmintä. :) Ei mulla muuta tähän päivään, kuin että ärsytti aivan sairaasti toi turha kävely, mut tulipahan ainaki vähän liikuntaa munkin ahterilleni. :D

PERJANTAI 27.3.2015 PÄIVÄ 4

Pietarinkirkko & jonotusta

"Aamu alkoi erittäin kuumottavalla taksikyydillä (koska taksi ajoi lujaa ja peräänajot eivät olleet kaukana) Villa Lanteen, jossa meitä oli odottamassa suomenkielinen opastus. Tämän opastuksen jälkeen kävelimme Pietarinkirkolle, jonka edustalla saimme useamman tunnin jonottaa sisäänpääsyä. Onneksi keksimme, että odotellessa voi leikkiä käsileikkejä ja norjalaista jalkaleikkiä, ja näitä pelaillessamme japanlaisturisti tuli kuvaamaan meitä. :D Kirkko ja kupoli kuitenkin olivat jonottamisen aroisia. Myös itse pitämämme huonepiknikki oli oli kiva, ja samoin ostamani emoji-paita ja Marvel-muki & -juomapullo. Jee =D"

Toi jonotus oli aika tuskaista joo, mut sit keksittiin tosiaanki noi leikit ja johan aika kului. :D Ja se japanilaisturisi oli just hauska, kun se halusi että joku kuvaa kun se leikkii meijän kanssa. :D Leikittiin noita leikkejä sitten vielä myöhemminkin, ja tän päivän jälkeen ei edes enää kävelty kovinkaan paljoa. :D

LAUANTAI 28.3.2015 PÄIVÄ 5

Rantailua & Viimeinen illallinen

"Rantapäivä. Tänään kävimme Ostia Antican amfiteatterissa, jonne menimme junalla n. 30km Roomasta länteen. Amfiteatteri oli upea, ja tämän jälkeen saavuimme rannalle. <3 Lojuimme rannalla pitkään tekemättä mitään, mikä sopi åaremmin kuin hyvin, sillä pieni flunssa oli päässyt yllättämään minut. Rantailun jäleen vielä shoppailime, ja lopuksi erään museon kautta suuntasimme "viimeiselle yhteiselle illallisellemme". Hassua, kuinka nopeasti aika kuluu, huomenna lähdetään jo kotiin!!"

Mitäs tolloin, rantailu oli kivaa. Söin just tänään loppuun suklaan, jonka kaveri oli ottanut evääksi tonne, muttei ollutkaan tykännyt siitä ja oli antanut sen siksi mulle, ja ihan rantahiekassahan se suklaapaketti sit oli! :D Ja tosta flunssasta, seuraavana päivänä (lähtöpäivänä) se oli paljon pahempi...

SUNNUNTAI 29.3.2015 PÄIVÄ 6 (viimeinen päivä)

"Jjoo-o, mitä tähän nyt sanoisi... Nyt tosiaan istun lentokoneessa matkalla Roomasta Helsinkiin, ja oloni on mitä parhain minulla on nenä aivan tukossa, korvat lukossa, ääni maassa ja kurkkukin on kipeä. Ei se mitään, sillä mieleni on yhä ihan hyvä. :D Oikeastaan näen tässä hieman tilannekomiikkaa, sillä myös kaverit ovat hieman kipeitä. Kaiken kaikkiaan reissu on kuitenkin ollut hyvä lukuunottamatta muutamaa asiaa (turha 10km kävely, sateessa ulkoilu, yli 2h jonotus), ja olen jopa tutustunut erääsee kaveriini entistä paremmin. <3 Ikävää, että kaikki kiva loppuu aikanaan (ja ylivaikea koeviikko alkaa), mutta kai aika vaan kuluu siivillä, kun on kivaa. :) Kiitos reissusta kaikille paikalla olleille & kaikille niille, jotka tekivät tästä hienosta matkasta mahdollisen! :) <3"

Siis tolloin lähtöpäivänä kaheksasta oppilaasta viis oli kipeänä, et en sit tiie mikä ebola me ollaan sieltä saatu ja tuotu nyt tietty Suomeen... :D Toivottavasti kaverit voi jo paremmin, itselläni alkanut iiihan vähän helpottaa jo. Huomenna äikänkokeeseen, heh... :D

Ootteko te leirikouluilleet tai matkustelleet muuten vaan jonnekin? Kertokaa toki tohon alas kommentteihin, olis kiva tietää teijänki reissuista! :)

Peace and lööw,

Hanna

 

Muista et meit on täällä seitsemän miljardii, mutta se alku on itsestä kii

jee uus lukija tässä hiljaisuudessa tullut, teitä on jo neljä <3

Heeips

ja anteeeeeeks tää pitkä hiljaisuuus, on ollut niin paljon koulukiireitä ettei aika ole vaan yksinkertaisesti riittänyt blogiin. Mut mä en oo ainakaan vielä kuollut töiden alle, ja täällä sitä taas kertoillaan kuulumisia. :) Mulla ei pahemmin kerrottavaa ole, joten varautukaa kunnon kuvaspämmiin. :D

Oikeastaan mulle ei edes kuulu mitään erikoistamitä nyt taas viime viikonloppuna olin kaverilla yötä ja partion värijuhlassa. Meillä on siis partiossa sellainen perinne, että joka vuosi järjestetään johtajistolle Värijuhla, ja nimensä mukaisesti sillä on joka vuosi jokin teemaväri, jonka väriseksi pitää pukeutua, ja jonka väriseksi meijän partiokolo koristellaan. Pyritään jopa siihen, että tarjottavat ruuat ja juomat olisi sen värisiä! 

Meijän teemaväri oli tänä vuonna kulta, ja teemana oli kultainen Oscar-gaala. Olin ite tänä vuonna järjestäjänä siellä, mikä oli oikeestaan ihan jees :) Mulla oli päällä sellanen kultanen kauluspaita ja kravatti, ja musta hame jossa oli kultaista glitteriä liimattuna. Valitettavasti mulla ei tosta mitään ootd-kuvaa ole, mutta yksi kuva kyseisestä paidasta on :D

uff <3

Ainii sit tääl näkyi kans revontulia yks ilta :D oli aika hiton siistiä, kun koskaan aiemmin en oo revontulia nähnyt :D Yritin saada niistä puhelimella hyviä kuvia, ja tossa alhaalla on sitten lopputulema... :)

nää oli niin hienoja <3

Joo eipä tässä muuta... EIKU AINII mä lähen ens viikon tiistaina Roomaan leirikouluun!! <3 Ootteko te koskaan olleet leirikoulussa, ja jos niin missä? Tai ootteko olleet Roomassa? Mä oon kerran ollut, on hieno mesta, ihanaa palata sinne <3 Siitä kuvia sitten myöhemmin, nyt saatte nauttia mun viimeviikkojen kuvailuista, joiden myötä mä toivottelen teille kaikille mukavaa loppuviikkoa ja onnea alkavalle (koe)viiikolle!! <3

yksinäinen Starbucks-hipsterihetkeni koulussa

nautin elämästäni

sipsejä <3

oon aik masterchef

mulle kuuluu koulua, koulua ja koulua

TÄMÄ TUNNE KUN ALPHAVILLE TULEE SUOMEEN!!! Oon jostain 7-vuotiaasta asti halunnut nähdä ne ja nyt my dream comes true <3

Tapa ittes, vitun vammanen

Varautukaa pitkään tekstiin

 

"Vitun kehari, tapa ittes."

"Saatanan homo, mee nussii mutsias"

"Läski"

"Mä panin sun mutsias"

Aika yleinsiä lauseita, ehkä vähän liiankin yleisiä ja myös erittäin kliseisiä. Ei kuulosta kaikkien korvaan ehkä kovinkaan pahalta, ja jotkut saattaa kavereidensa kanssa heittää tollasta läppää. Kaikki meistä ei kuitenkaan koe noita ihan niin vitsinä, joku saattaa oikeesti loukkaantua noista. Esimerikiksi minä itse. Tää on nyt se postaus, josta silloin puhuin, ja toivottavasti ootte jo arvanneet aiheen.

Kiusaaminen.

Mä katon aika paljon ihmisten käytöstä läpi sormien, mutta kiusaamista en suostu katsomaan yhtään. En missään muodossa. Itse kukin meistä tietää varmasti, miltä kiusaaminen tuntuu, useampaa meistä on varmasti jossakin elämänvaiheessa kiusattu edes vähän. Kiusaamista on esim. lyöminen, potkiminen, töniminen, haukkuminen, ilkeiden juorujen lähettely, syljeskely, ulkopuolelle jättäminen, ja jatkuva toisen arvostelu. Ja tähän ei lasketa sitä, kun kaverit kiusoittelevat toisiaan, se on ihan eri asia kuin jatkuva pahan mielen aiheuttaminen toisille. Itselläni on kuuden vuoden kokemus kiusatuksi tulemisesta, eli kyllä, mä tiedän aika hyvin mistä puhun.

En viitti mitään suurta luentoa alka tässä pitää, mut vähän valotan omia taustojani, koska en mäkään ole aina ihan tällainen ollut. Mua on kiusattu nelosesta ysin loppuun asti, ja se on ainoo asia, mitä en voi ihmisille antaa anteeksi. Eka se oli nimittelyä, sit se muuttui väkivaltaiseksi. Ala-asteella tulin joskus kotiin niin, että huuli vuosi verta kun oli heitetty lumipallo niin kovalla voimalla naamaan. Joskus oli muuten vaan potkittu mustelmille. Ala-asteella mun opettajaani ei kiinnostanut, se yritti vaan peittää koko asian, ettei s joutuis tekemään mitään sen eteen. Yläasteella sai matikanluokan seiniltä usein lukea kaikkia loukkaavia valheita musta, mm. että olisin harrastanut seksiä puolen koulun kanssa yms. "mukavaa". Yläasteella onneks opettajat tajusivat puuttua tohon, mutta siinä vaiheessa sitä oli jatkunut jo niin kauan ja kiusaajia oli niin paljon, ettei sitä saatu loppumaan. Mun silloinen paras ystävä kääntyi lopulta mun pahimmaks kiusaajaks.

Mikään ei ehkä oo yhtä hirveää kuin se, että oma kaveri kiusaa. Jos kaveri alkaa kiusata, niin silloin kannattaa vaan jättää se kaveri pois omasta elämästä, niin julmaa kuin se onkin. Itse tein saman tälle "parhaalle ystävälle", joka siis kiusasi mua. Pari kuukautta sain olla ilman sitä tositosi läheistä ystävää, mutta loppuelämää ajatellen, oli sen arvoista. Mieluummin hetki yksin kuin loppuelämän jatkuva loputon kiusaaminen. 

Jos jotain kiusataan, syy ei koskaan ole kiusatussa. EI KOSKAAN. Kiusatun voi olla vaikea sitä uskoa, mutta niin se on. Kiusaaminen ei ole normaalia käytöstä, ja usein johtuu siitä, että kiusaajalla itsellään on jotain ongelmia, joista se tai ne yrittää selviytyä kiusaamalla. Esimerkiksi epävarmuus on yksi syy, ja epävärmat ihmiset usein yrittää pönkittää omaa itsetuntoaan tavalla tai toisella. Jotkut yrittää saada ittensä näyttämään muiden silmissä paremmalla tappamalla toisten itsetuntoa. En tietenkään puolustele kiusaajia, totuus vaan on se, että kiusaaja tarvitsee itse apua.

Ysiluokalla sain kavereita, OIKEITA kavereita. Ja vähitellen uskalsin taas olla oma itteni, kun ei tarvinnut pelätä että nää uudet kaverit hylkäisivät. Silti kiusaaminen ei loppunut. Nyt olin vaan vahvempi, enkä enää jaksanut välittää siitä, että koulun käytävillä sain huutelua edelleen osakseni. Pääsin yläasteelta lukioon, näitä yläastekavereita tuli onneks samaan lukioon ja sain vielä uusiakin kavereita. Lukiossa joku onneton ääliö yritti vielä kiusata nimettömillä haukkumislapuilla, mutta se loppui siihen, että kerroin heti rehtorille. 

Enää en jaksa velloa siinä, että mua on kiusattu, oon päässyt sen yli jo. Haluan kuitenkin sanoa sen, että kaikki eivät siitä pääse yli. Tälläkin hetkellä tiedän ihmisiä, jotka ovat nyt kiusaamisesta tulleiden henkisten arpien vuoksi psykiatrisella osastolla ja sairaalassa. Oon lukenut liian monta tarinaa siitä, kuinka kiusattu on ollut niin yksin ja haavoittunut henkisesti niin pahasti kiusaamisesta, että uhri on päätynyt vahingoitamaan itseään, pahimmassa tapauksessa viaton uhri on tappanut itsensä. 

Esitän muutaman toiveen, ja ihan oikeesti, toimikaa kiitos näin. Jos te huomaatte kiusaamista ympärillänne, puuttukaa siihen NYT HETI. Te voitte pelastaa sillein useita ihmishenkiä. Ite en ainakaan pelkää mennä väliin. Ja kertokaa lähimmälle aikuiselle, jos ette itse ole se lähin aikuinen. Pelkuri ei ole se, joka kertoo ja uskaltaa puuttua asioihin, vaan se, joka ei tee mitään ja on näin kiusaamisen hiljainen hyväksyjä. Jos teitä kiusataan, kertokaa siitä heti jollekulle. Äidille, isälle, opettajalle, harrastuksen ohjaajille, valmentajille, kavereille... Kenelle tahansa. Se voi olla vaikeaa, mutta loppupeleissä se oikeasti auttaa tilannetta. Sulle tulee paljon kevyempi olo ja parempi mieli, ja kiusaaminen on helpompi saada loppumaan yhdessä kuin yksin. Ja jos itse kiusaat, niin mene itseesi ja lopeta se. Ja pyydä anteeksi, vaikkei sillä saa mitään tekemättömäksi. Ethän itsekään halua tulla kiusatuksi, miksi joku muu haluaisi? 

Eli tehkää siis näin, ettei ihmisille kävisi näin. :) Toimikaa nyt, ei ylihuomenna! Ja kiusatut, ette koskaan ole yksin, voitte aina kertoa jollekkin, esim. mulle jos on paha olo kiusaamisen, tai ihan minkä tahansa muun asian takia! Ja kaikki muutkin voi tulla puhumaan mulle, mä rakastan auttaa ihmisiä! <3 Ja onnitteluni, jos jaksoit tänne asti lukea. :D Valoo ihmiset <3

Peace änd lööw,

Hanna

mä osallistuin viime syksynä tällä kuvalla lukiolaisten kehittämään sosiaalisessa mediassa olleeseen kiusaamisen vastaiseen #kutsumua-kampanjaan.

"Fancyfancy life" - Helmikuu in a nutshell

voisin ehkä viimeinki opetella oikolukemaan nää mun päivitykset ennen julkaisua xD

Möikkämööi! <3

Tänään taas siis tää "kuukausi in a nutshell"-juttu, kun nyt on helmikuu muuttunut maaliskuuksi jo tossa jokin aika sitten. :) pidemmittä puheitta, aloitetaan. Varotan, että tästä postauksesta saattaa tulla aika suppea, mutta siinä seuraavassa postauksessa ehkä selviää syy sille.

Aloitetaan Lahdesta. Oltiin siis parin kaverin kanssa heti koeviikon loputtua visiitillä Lahdessa, kierreltiin mm. kirppareilla ja kenkäostoksilla. Syötiin ihan sika kivassa paikassa, hitsit ku en nyt enää sen nimeä muista... Hyvä läppä lensi, tai ainakin mun mielestäni se oli hyvää, en sit tiie muista ihmisistä xD

Tolla samalla viikolla oli ehkä maailman siistein hetki I, kun oli Haloo Helsingin! akkarikeikka Vantaalla. Oli loistokeikka, siel oli paljon hienoi ihmisii (lavalla ja yleisössä). Parasta oli kyllä keikan jälkeinen, kun nimmarijaossa sain annettua Ellille ton peaceheart-korun, joka sillä tossa kuvasstkin on. JA ehdottomasti hienointa oli se, ku jäin keikan jälkeen avautuu noille, ja ku puhuttiin siin sit (lähinnä Ellin kaa) kaikkee siit et kui musa voi auttaa paljon ja et elämä kulkee sellasina aaltoina. Ja sit ku piti mennä nii Elli viel toivotti tsemppiä mulle (sitä täs ollaanki tarvittu viimesen hetken ajan, <3) ja lupas pitää hyvää huolta tosta peaceheart-korusta. <3 joo tiien, oon selittäny näit aiemminki, mut oli niin hienoo et pakko näin melkein kuukaus myöhemminki hehkuttaa vielä lisääääää <3 

Seuraava iso juttu oli Wanhat tanssit, jotka oli 13.2., oli hienoo <3 sitä ennen kävin blondautumassa ja lyhentää hiuksii vähä, jeeeee finally <3 Tanssit meni hyvin, jos mekon repeytymistä ei lasketa xD prinsessapäiwä <3 oli just jees kerranki vaan istuu ku kaikki muut laitto mua kauniiks :D ja mitä jatkoihin tulee, oli iha jees (vaikka Kalevi-Uolevi ei ikinä päässytkään Itäväylälle :(((( mut löyty Karitsan takista sit kuitenki xD) jajaja mitäs siit sitte, oli kivaa. :D 

Prinsessailun jälkeen kävästiin pari päivää Tallinnassa mun vanhempien kanssa. Oli iha mukavaa reissata taas vaihteeksi niidenkin kanssa, nykyään tulee vietettyä jotenki tosi vähän aikaa yhessä. Tuli siellä lähinnä shoppailtua koska olen materialistipaska ja pakko käydä ostoksilla kaikkialla missä käyn koska aika monet museot yms. oli siellä kiinni... Siel oli ihanan näköstä iu aurinko laski. <3 

Tallinnan jälkeen hiihtoloma jatkui, ja ti-ke olin kaverilla yötä (ei siitä sen enempää yksityiskohtia, kaikki asiat eivät kestä päivänvaloa, vaikka mitään en kadu tai edes häpeä xD), ja siinä se loma sit menikin nähdessä ihmisiä. :) 

Sit loman jälkeen 27.2. oli kans toooooooosi siisti päivä, koska silloin olin Emma Gaalassa <3 ja sitä ennen ostin Kiitos Ei Ole Kirosanan platinapainoksen <3 loistavuutta. Tiiettekö te sen parhaan tunteen, kun a. näette paljon hienoja ihmisiä yhen illan aikana ja b. ootte kattomassa, kun teille ihan supertärkeitä ihmisiä palkitaan ja se merkkaa sekä teille että niille ihan superisti? <3 Emma Gaala oli niiiiiin siisti et ei huhhuh. <3 Tuli nähtyy niin hitokseen kaikkee hienoa, hienoja artisteja ja hienoja hetkiä. <3

Eli mun kuukauteen kuului aika paljon just tällasta fancyfancy-menoa. Mistä pidin tässä kuussa? Esimerkiksi musiikista, keikkailusta, ystävistä, teestä, #yoloilusta, mekista (vaikkei edes ole kesä!!), asioiden fiilistelystä, unelmissa ja muistoissa elämisestä ja hyvästä ruuasta. :D Nyt maaliskuussa olis tarkoitus saada tehtyä vähän rästiin jääneitä tehtäviä, lähteä leirikouluun Roomaan ( <3 ), tovottavasti nähä HH! edes jotenkin jossain, jajaja kattoo nyt vähä mitä täs tapahtuu. :D

Ihanaa maaliskuuta kaikki <3

Peace & lööw,

Hanna