maanantai 30. maaliskuuta 2015

ROOMA 24.-29.3.2015

Heiips kaikki!




Mä siis tosiaankin olin leirikoulussa Roomassa, ja ajattelin nyt tulla kertomaan teille, että millanen reissu se oikein olikaan. Meidän täytyi kirjoittaa siellä matkapäiväkrjaa JOTEN ajattelin tehdä niin, että kirjoitan tänne tällasiin "hipsuihin" aina kunkin päivän päiväkirjatekstin, ja sen jälkeen vähän availen, että mitä noi tekstit oikein tarkoitanee.

Pahoittelen tähän alkuun jo kuvattomuutta. Ja kiitos blogger kun olet niin laginen, ettet voi ladata noita kuvia mitenkään tarpeeks aikasin ainakaan. </3

Joeten, here we go!


 TIISTAI 24.3.2015 PÄIVÄ 1
Saapuminen & muuta kivaa

"Tänään siis saavuimme tänne. Herätys aamulla oli varsin aikainen, mutta väsymyksestä huolimatta jaksoimme täällä hyvin käydä kohteissa. Kohteitamme olivat mm. Trasteveren kaupunginosa, Pantheon, sekä Santa Maria Maggioren kirkko. Ruoka oli hyvää, ja otin ruuan kuvauskohteekseni kuvaustehtävää varten (koska sillä on erittäin sylällinen merkitys). Eipä tästä päivästä ole paljoa muuta sanottavaa, toivottavasti myös mut päivät ovat kivoja :)"
 
Herätyshän tosiaan oli aikainen, jossain kolmen aikoihin aamulla... Ja toi kuvaustehtävä oli siis sellanen jutt, että meidän piti kunkin valita koko matkan ajaksi jokin tietty kuvauskohde, jota valokuvaamme koko matkan ajan. Itsehän melkein jopa onnistuin tässä, muutama kuva jäi vahingossa välistä...
KESKIVIIKKO 25.3.2015 PÄIVÄ 2
Sadetta ja antiikkia

"Sateinen päivä. Aamupalan ja erittäin vastentahtoisen heräämisen jälkeen suuntasmme kulkumme kohti mm. Caracellan katakombeja. Lähes koko ajan satoi, ja ostamani viiden euron sateenvarjo hajosi. Onneksi pystyin vaihtamaan sadeviittaan. Muita päivän vierailukohteitamme olivat mm. Colosseum ja Via Appia. Sade jatkui niin rankkana, että kaikki vaatteet kastuivat, sekä kenkien sisällä loiskui vesi vielä hotellillakin. Olosuhteet (eli sateen, väsymyksen ja pienen kurkkukivun) huomioon ottaen, on mieliala yllättävän hyvä. Toivotavasti huomenna olisi edes vähän parempi sää (& vointi)! :)"

Joo, satoi kaatamalla. Kyseiset kengät olivat vielä perjantaiaamuna märät, ja tämän jälkeen kaksi porukastamme tuli kipeiksi. Hieno päivä joo. :D
TORSTAI 26.3.2015 PÄIVÄ 3
Antiikkia & TURHAA kävelyä

"Väsyttää. Ja hieman turhauttaa. Eikä ehkä edes niin vähääkään. Nyt aurinkoisemmalla ilmalla kävimme uudelleen katsomassa antiikin Rooman asioita, ja nyt kaikki näytti paljon paremmalta. Tämän jälkeen lähdimme ostoksille, josta kuvittelimme, että meidän tulisi jatkaa matkaa Espanjalaisten portaiden kautta syömään, mutta näin ei nähtävästä kuitenkaan ollut tarkoitus, ja kävelimme siksi useita kilometrejä turhaan ja vieläpä väärään paikkaan. Väsyttää ja ärsyttää, kun ruoka jäi väliin, mutta muuten ihan jees päivä. :)"

Tolloin kyllä ärsytti huolella. Mut sentään ei satanut ja oli lämmintä. :) Ei mulla muuta tähän päivään, kuin että ärsytti aivan sairaasti toi turha kävely, mut tulipahan ainaki vähän liikuntaa munkin ahterilleni. :D



PERJANTAI 27.3.2015 PÄIVÄ 4
Pietarinkirkko & jonotusta

"Aamu alkoi erittäin kuumottavalla taksikyydillä (koska taksi ajoi lujaa ja peräänajot eivät olleet kaukana) Villa Lanteen, jossa meitä oli odottamassa suomenkielinen opastus. Tämän opastuksen jälkeen kävelimme Pietarinkirkolle, jonka edustalla saimme useamman tunnin jonottaa sisäänpääsyä. Onneksi keksimme, että odotellessa voi leikkiä käsileikkejä ja norjalaista jalkaleikkiä, ja näitä pelaillessamme japanlaisturisti tuli kuvaamaan meitä. :D Kirkko ja kupoli kuitenkin olivat jonottamisen aroisia. Myös itse pitämämme huonepiknikki oli oli kiva, ja samoin ostamani emoji-paita ja Marvel-muki & -juomapullo. Jee =D"

Toi jonotus oli aika tuskaista joo, mut sit keksittiin tosiaanki noi leikit ja johan aika kului. :D Ja se japanilaisturisi oli just hauska, kun se halusi että joku kuvaa kun se leikkii meijän kanssa. :D Leikittiin noita leikkejä sitten vielä myöhemminkin, ja tän päivän jälkeen ei edes enää kävelty kovinkaan paljoa. :D
LAUANTAI 28.3.2015 PÄIVÄ 5
Rantailua & Viimeinen illallinen

"Rantapäivä. Tänään kävimme Ostia Antican amfiteatterissa, jonne menimme junalla n. 30km Roomasta länteen. Amfiteatteri oli upea, ja tämän jälkeen saavuimme rannalle. <3 Lojuimme rannalla pitkään tekemättä mitään, mikä sopi åaremmin kuin hyvin, sillä pieni flunssa oli päässyt yllättämään minut. Rantailun jäleen vielä shoppailime, ja lopuksi erään museon kautta suuntasimme "viimeiselle yhteiselle illallisellemme". Hassua, kuinka nopeasti aika kuluu, huomenna lähdetään jo kotiin!!"

Mitäs tolloin, rantailu oli kivaa. Söin just tänään loppuun suklaan, jonka kaveri oli ottanut evääksi tonne, muttei ollutkaan tykännyt siitä ja oli antanut sen siksi mulle, ja ihan rantahiekassahan se suklaapaketti sit oli! :D Ja tosta flunssasta, seuraavana päivänä (lähtöpäivänä) se oli paljon pahempi...



SUNNUNTAI 29.3.2015 PÄIVÄ 6 (viimeinen päivä)

"Jjoo-o, mitä tähän nyt sanoisi... Nyt tosiaan istun lentokoneessa matkalla Roomasta Helsinkiin, ja oloni on mitä parhain minulla on nenä aivan tukossa, korvat lukossa, ääni maassa ja kurkkukin on kipeä. Ei se mitään, sillä mieleni on yhä ihan hyvä. :D Oikeastaan näen tässä hieman tilannekomiikkaa, sillä myös kaverit ovat hieman kipeitä. Kaiken kaikkiaan reissu on kuitenkin ollut hyvä lukuunottamatta muutamaa asiaa (turha 10km kävely, sateessa ulkoilu, yli 2h jonotus), ja olen jopa tutustunut erääsee kaveriini entistä paremmin. <3 Ikävää, että kaikki kiva loppuu aikanaan (ja ylivaikea koeviikko alkaa), mutta kai aika vaan kuluu siivillä, kun on kivaa. :) Kiitos reissusta kaikille paikalla olleille & kaikille niille, jotka tekivät tästä hienosta matkasta mahdollisen! :) <3"

Siis tolloin lähtöpäivänä kaheksasta oppilaasta viis oli kipeänä, et en sit tiie mikä ebola me ollaan sieltä saatu ja tuotu nyt tietty Suomeen... :D Toivottavasti kaverit voi jo paremmin, itselläni alkanut iiihan vähän helpottaa jo. Huomenna äikänkokeeseen, heh... :D
Ootteko te leirikouluilleet tai matkustelleet muuten vaan jonnekin? Kertokaa toki tohon alas kommentteihin, olis kiva tietää teijänki reissuista! :)



Peace and lööw,
Hanna


 

torstai 19. maaliskuuta 2015

Muista et meit on täällä seitsemän miljardii, mutta se alku on itsestä kii

jee uus lukija tässä hiljaisuudessa tullut, teitä on jo neljä <3





Heeips

ja anteeeeeeks tää pitkä hiljaisuuus, on ollut niin paljon koulukiireitä ettei aika ole vaan yksinkertaisesti riittänyt blogiin. Mut mä en oo ainakaan vielä kuollut töiden alle, ja täällä sitä taas kertoillaan kuulumisia. :) Mulla ei pahemmin kerrottavaa ole, joten varautukaa kunnon kuvaspämmiin. :D

Oikeastaan mulle ei edes kuulu mitään erikoistamitä nyt taas viime viikonloppuna olin kaverilla yötä ja partion värijuhlassa. Meillä on siis partiossa sellainen perinne, että joka vuosi järjestetään johtajistolle Värijuhla, ja nimensä mukaisesti sillä on joka vuosi jokin teemaväri, jonka väriseksi pitää pukeutua, ja jonka väriseksi meijän partiokolo koristellaan. Pyritään jopa siihen, että tarjottavat ruuat ja juomat olisi sen värisiä! 

Meijän teemaväri oli tänä vuonna kulta, ja teemana oli kultainen Oscar-gaala. Olin ite tänä vuonna järjestäjänä siellä, mikä oli oikeestaan ihan jees :) Mulla oli päällä sellanen kultanen kauluspaita ja kravatti, ja musta hame jossa oli kultaista glitteriä liimattuna. Valitettavasti mulla ei tosta mitään ootd-kuvaa ole, mutta yksi kuva kyseisestä paidasta on :D

uff <3
Ainii sit tääl näkyi kans revontulia yks ilta :D oli aika hiton siistiä, kun koskaan aiemmin en oo revontulia nähnyt :D Yritin saada niistä puhelimella hyviä kuvia, ja tossa alhaalla on sitten lopputulema... :)








nää oli niin hienoja <3

Joo eipä tässä muuta... EIKU AINII mä lähen ens viikon tiistaina Roomaan leirikouluun!! <3 Ootteko te koskaan olleet leirikoulussa, ja jos niin missä? Tai ootteko olleet Roomassa? Mä oon kerran ollut, on hieno mesta, ihanaa palata sinne <3 Siitä kuvia sitten myöhemmin, nyt saatte nauttia mun viimeviikkojen kuvailuista, joiden myötä mä toivottelen teille kaikille mukavaa loppuviikkoa ja onnea alkavalle (koe)viiikolle!! <3

yksinäinen Starbucks-hipsterihetkeni koulussa

nautin elämästäni

sipsejä <3

oon aik masterchef

mulle kuuluu koulua, koulua ja koulua

TÄMÄ TUNNE KUN ALPHAVILLE TULEE SUOMEEN!!! Oon jostain 7-vuotiaasta asti halunnut nähdä ne ja nyt my dream comes true <3

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Tapa ittes, vitun vammanen

Varautukaa pitkään tekstiin

 


"Vitun kehari, tapa ittes."
"Saatanan homo, mee nussii mutsias"
"Läski"
"Mä panin sun mutsias"


Aika yleinsiä lauseita, ehkä vähän liiankin yleisiä ja myös erittäin kliseisiä. Ei kuulosta kaikkien korvaan ehkä kovinkaan pahalta, ja jotkut saattaa kavereidensa kanssa heittää tollasta läppää. Kaikki meistä ei kuitenkaan koe noita ihan niin vitsinä, joku saattaa oikeesti loukkaantua noista. Esimerikiksi minä itse. Tää on nyt se postaus, josta silloin puhuin, ja toivottavasti ootte jo arvanneet aiheen.
Kiusaaminen.

Mä katon aika paljon ihmisten käytöstä läpi sormien, mutta kiusaamista en suostu katsomaan yhtään. En missään muodossa. Itse kukin meistä tietää varmasti, miltä kiusaaminen tuntuu, useampaa meistä on varmasti jossakin elämänvaiheessa kiusattu edes vähän. Kiusaamista on esim. lyöminen, potkiminen, töniminen, haukkuminen, ilkeiden juorujen lähettely, syljeskely, ulkopuolelle jättäminen, ja jatkuva toisen arvostelu. Ja tähän ei lasketa sitä, kun kaverit kiusoittelevat toisiaan, se on ihan eri asia kuin jatkuva pahan mielen aiheuttaminen toisille. Itselläni on kuuden vuoden kokemus kiusatuksi tulemisesta, eli kyllä, mä tiedän aika hyvin mistä puhun.

En viitti mitään suurta luentoa alka tässä pitää, mut vähän valotan omia taustojani, koska en mäkään ole aina ihan tällainen ollut. Mua on kiusattu nelosesta ysin loppuun asti, ja se on ainoo asia, mitä en voi ihmisille antaa anteeksi. Eka se oli nimittelyä, sit se muuttui väkivaltaiseksi. Ala-asteella tulin joskus kotiin niin, että huuli vuosi verta kun oli heitetty lumipallo niin kovalla voimalla naamaan. Joskus oli muuten vaan potkittu mustelmille. Ala-asteella mun opettajaani ei kiinnostanut, se yritti vaan peittää koko asian, ettei s joutuis tekemään mitään sen eteen. Yläasteella sai matikanluokan seiniltä usein lukea kaikkia loukkaavia valheita musta, mm. että olisin harrastanut seksiä puolen koulun kanssa yms. "mukavaa". Yläasteella onneks opettajat tajusivat puuttua tohon, mutta siinä vaiheessa sitä oli jatkunut jo niin kauan ja kiusaajia oli niin paljon, ettei sitä saatu loppumaan. Mun silloinen paras ystävä kääntyi lopulta mun pahimmaks kiusaajaks.

Mikään ei ehkä oo yhtä hirveää kuin se, että oma kaveri kiusaa. Jos kaveri alkaa kiusata, niin silloin kannattaa vaan jättää se kaveri pois omasta elämästä, niin julmaa kuin se onkin. Itse tein saman tälle "parhaalle ystävälle", joka siis kiusasi mua. Pari kuukautta sain olla ilman sitä tositosi läheistä ystävää, mutta loppuelämää ajatellen, oli sen arvoista. Mieluummin hetki yksin kuin loppuelämän jatkuva loputon kiusaaminen. 

Jos jotain kiusataan, syy ei koskaan ole kiusatussa. EI KOSKAAN. Kiusatun voi olla vaikea sitä uskoa, mutta niin se on. Kiusaaminen ei ole normaalia käytöstä, ja usein johtuu siitä, että kiusaajalla itsellään on jotain ongelmia, joista se tai ne yrittää selviytyä kiusaamalla. Esimerkiksi epävarmuus on yksi syy, ja epävärmat ihmiset usein yrittää pönkittää omaa itsetuntoaan tavalla tai toisella. Jotkut yrittää saada ittensä näyttämään muiden silmissä paremmalla tappamalla toisten itsetuntoa. En tietenkään puolustele kiusaajia, totuus vaan on se, että kiusaaja tarvitsee itse apua.

Ysiluokalla sain kavereita, OIKEITA kavereita. Ja vähitellen uskalsin taas olla oma itteni, kun ei tarvinnut pelätä että nää uudet kaverit hylkäisivät. Silti kiusaaminen ei loppunut. Nyt olin vaan vahvempi, enkä enää jaksanut välittää siitä, että koulun käytävillä sain huutelua edelleen osakseni. Pääsin yläasteelta lukioon, näitä yläastekavereita tuli onneks samaan lukioon ja sain vielä uusiakin kavereita. Lukiossa joku onneton ääliö yritti vielä kiusata nimettömillä haukkumislapuilla, mutta se loppui siihen, että kerroin heti rehtorille. 

Enää en jaksa velloa siinä, että mua on kiusattu, oon päässyt sen yli jo. Haluan kuitenkin sanoa sen, että kaikki eivät siitä pääse yli. Tälläkin hetkellä tiedän ihmisiä, jotka ovat nyt kiusaamisesta tulleiden henkisten arpien vuoksi psykiatrisella osastolla ja sairaalassa. Oon lukenut liian monta tarinaa siitä, kuinka kiusattu on ollut niin yksin ja haavoittunut henkisesti niin pahasti kiusaamisesta, että uhri on päätynyt vahingoitamaan itseään, pahimmassa tapauksessa viaton uhri on tappanut itsensä. 

Esitän muutaman toiveen, ja ihan oikeesti, toimikaa kiitos näin. Jos te huomaatte kiusaamista ympärillänne, puuttukaa siihen NYT HETI. Te voitte pelastaa sillein useita ihmishenkiä. Ite en ainakaan pelkää mennä väliin. Ja kertokaa lähimmälle aikuiselle, jos ette itse ole se lähin aikuinen. Pelkuri ei ole se, joka kertoo ja uskaltaa puuttua asioihin, vaan se, joka ei tee mitään ja on näin kiusaamisen hiljainen hyväksyjä. Jos teitä kiusataan, kertokaa siitä heti jollekulle. Äidille, isälle, opettajalle, harrastuksen ohjaajille, valmentajille, kavereille... Kenelle tahansa. Se voi olla vaikeaa, mutta loppupeleissä se oikeasti auttaa tilannetta. Sulle tulee paljon kevyempi olo ja parempi mieli, ja kiusaaminen on helpompi saada loppumaan yhdessä kuin yksin. Ja jos itse kiusaat, niin mene itseesi ja lopeta se. Ja pyydä anteeksi, vaikkei sillä saa mitään tekemättömäksi. Ethän itsekään halua tulla kiusatuksi, miksi joku muu haluaisi? 


Eli tehkää siis näin, ettei ihmisille kävisi näin. :) Toimikaa nyt, ei ylihuomenna! Ja kiusatut, ette koskaan ole yksin, voitte aina kertoa jollekkin, esim. mulle jos on paha olo kiusaamisen, tai ihan minkä tahansa muun asian takia! Ja kaikki muutkin voi tulla puhumaan mulle, mä rakastan auttaa ihmisiä! <3 Ja onnitteluni, jos jaksoit tänne asti lukea. :D Valoo ihmiset <3

Peace änd lööw,
Hanna

mä osallistuin viime syksynä tällä kuvalla lukiolaisten kehittämään sosiaalisessa mediassa olleeseen kiusaamisen vastaiseen #kutsumua-kampanjaan.

"Fancyfancy life" - Helmikuu in a nutshell

voisin ehkä viimeinki opetella oikolukemaan nää mun päivitykset ennen julkaisua xD




Möikkämööi! <3


Tänään taas siis tää "kuukausi in a nutshell"-juttu, kun nyt on helmikuu muuttunut maaliskuuksi jo tossa jokin aika sitten. :) pidemmittä puheitta, aloitetaan. Varotan, että tästä postauksesta saattaa tulla aika suppea, mutta siinä seuraavassa postauksessa ehkä selviää syy sille.


Aloitetaan Lahdesta. Oltiin siis parin kaverin kanssa heti koeviikon loputtua visiitillä Lahdessa, kierreltiin mm. kirppareilla ja kenkäostoksilla. Syötiin ihan sika kivassa paikassa, hitsit ku en nyt enää sen nimeä muista... Hyvä läppä lensi, tai ainakin mun mielestäni se oli hyvää, en sit tiie muista ihmisistä xD
Tolla samalla viikolla oli ehkä maailman siistein hetki I, kun oli Haloo Helsingin! akkarikeikka Vantaalla. Oli loistokeikka, siel oli paljon hienoi ihmisii (lavalla ja yleisössä). Parasta oli kyllä keikan jälkeinen, kun nimmarijaossa sain annettua Ellille ton peaceheart-korun, joka sillä tossa kuvasstkin on. JA ehdottomasti hienointa oli se, ku jäin keikan jälkeen avautuu noille, ja ku puhuttiin siin sit (lähinnä Ellin kaa) kaikkee siit et kui musa voi auttaa paljon ja et elämä kulkee sellasina aaltoina. Ja sit ku piti mennä nii Elli viel toivotti tsemppiä mulle (sitä täs ollaanki tarvittu viimesen hetken ajan, <3) ja lupas pitää hyvää huolta tosta peaceheart-korusta. <3 joo tiien, oon selittäny näit aiemminki, mut oli niin hienoo et pakko näin melkein kuukaus myöhemminki hehkuttaa vielä lisääääää <3 


Seuraava iso juttu oli Wanhat tanssit, jotka oli 13.2., oli hienoo <3 sitä ennen kävin blondautumassa ja lyhentää hiuksii vähä, jeeeee finally <3 Tanssit meni hyvin, jos mekon repeytymistä ei lasketa xD prinsessapäiwä <3 oli just jees kerranki vaan istuu ku kaikki muut laitto mua kauniiks :D ja mitä jatkoihin tulee, oli iha jees (vaikka Kalevi-Uolevi ei ikinä päässytkään Itäväylälle :(((( mut löyty Karitsan takista sit kuitenki xD) jajaja mitäs siit sitte, oli kivaa. :D 


Prinsessailun jälkeen kävästiin pari päivää Tallinnassa mun vanhempien kanssa. Oli iha mukavaa reissata taas vaihteeksi niidenkin kanssa, nykyään tulee vietettyä jotenki tosi vähän aikaa yhessä. Tuli siellä lähinnä shoppailtua koska olen materialistipaska ja pakko käydä ostoksilla kaikkialla missä käyn koska aika monet museot yms. oli siellä kiinni... Siel oli ihanan näköstä iu aurinko laski. <3 



Tallinnan jälkeen hiihtoloma jatkui, ja ti-ke olin kaverilla yötä (ei siitä sen enempää yksityiskohtia, kaikki asiat eivät kestä päivänvaloa, vaikka mitään en kadu tai edes häpeä xD), ja siinä se loma sit menikin nähdessä ihmisiä. :) 

Sit loman jälkeen 27.2. oli kans toooooooosi siisti päivä, koska silloin olin Emma Gaalassa <3 ja sitä ennen ostin Kiitos Ei Ole Kirosanan platinapainoksen <3 loistavuutta. Tiiettekö te sen parhaan tunteen, kun a. näette paljon hienoja ihmisiä yhen illan aikana ja b. ootte kattomassa, kun teille ihan supertärkeitä ihmisiä palkitaan ja se merkkaa sekä teille että niille ihan superisti? <3 Emma Gaala oli niiiiiin siisti et ei huhhuh. <3 Tuli nähtyy niin hitokseen kaikkee hienoa, hienoja artisteja ja hienoja hetkiä. <3

Eli mun kuukauteen kuului aika paljon just tällasta fancyfancy-menoa. Mistä pidin tässä kuussa? Esimerkiksi musiikista, keikkailusta, ystävistä, teestä, #yoloilusta, mekista (vaikkei edes ole kesä!!), asioiden fiilistelystä, unelmissa ja muistoissa elämisestä ja hyvästä ruuasta. :D Nyt maaliskuussa olis tarkoitus saada tehtyä vähän rästiin jääneitä tehtäviä, lähteä leirikouluun Roomaan ( <3 ), tovottavasti nähä HH! edes jotenkin jossain, jajaja kattoo nyt vähä mitä täs tapahtuu. :D


Ihanaa maaliskuuta kaikki <3

Peace & lööw,
Hanna

lauantai 28. helmikuuta 2015

Emma Gaala ja KEOK-platinalevy

Jess ihanaa, uus lukija <3 <3 :*



Moi taas pitkästä aikaa, oon pahoillani että on ollut vähän taukoa... Mä taisin vähän lupailla, että tosta Emma Gaalasta vähän kertoilisin. Gaalahan on siis nähtävissä maikkarin katsomossa täällä, mutta vähän nyt omin sanoin kerron. Tunnelma oli aivan mahtava, ja oli hauskaa nähä kaikkee suomalaista musiikkia livenä!

Omia suosikkejani tuolla gaalassa olivat ehdottomasti Haloo Helsinki! (ylläriiiii :D) ja pitkään olin myös halunnut nähdä livenä mm Robinin ja JVG:n, vaikka kumpaakaan en kuuntele läheskään yhtä paljoa kuin vaikkapa Haloo Helsinkiä! :) ja oli hienoo olla paikan päällä seuraamassa, kun hyvää suomalaista musiikkia palkittiin. :)

Parhaat Haloot veti ihanan shown <3 vetivät Beibin ja Kiitos Ei Ole Kirosanan, ja eteenki tossa Kiitos Ei Ole Kirosanassa ku oli noi lapset mukana, niiiiiiiin loistava. <3 Oli huipputilaisuus <3 paljoa en kuvaillut, mutta tulkoon nyt muutama kuva tähän. :) Noi on vähän epätarkkoja,eikä näitä nyt tule kuin ihan vain pari (kiitos lagisuudestasi blogger, arvostan ihan hirveästi!!!) mut joo, antaa näiden parin kuvan puhua puolestaan! :D 

tässä taisi olla kyseessä Vuoden Popalbumi-kategoria?
 Haloot voittivat siis kolme kategoriaa, Vuoden Popalbumi-, Vuoden Yhtye- ja Vuoden Albumi-kategoriat. Onnea heille && muillekin voittajille! <3 :)

koska VIPpinä on parasta (Y)
Ja ainii, tulihan Haloolta eilen kanssa platinapainos albumista Kiitos Ei Ole Kirosana. <3 sisältäen kolme uutta biisiä + DVD:n <3 Seitsemän Miljardii, Parempaan Päin ja Heikkoon Valoon on pelkkää rakkautta. <3 Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin toi Seitsemään Miljardii on sellane et ihan ku noi olis vaan nähneet mitä mun päässäni liikkuu, ja tehneet biisin sen pohjalta. <3 DVD:tä en oo vielä ehtinyt kattomaan, mutta tapahtunee tänään! 

noi uudet biisit on mahtawuutta <3
Näissä merkeissä mä lopettelen tältä postaukselta, yritän ehtiä tässä lähipäivinä taikoa tänne "Helmikuu in a nutshell"-postauksen, ja sen jälkeen haluaisin puhua vähän vakavemmasta asiasta... Jätän nyt kuitenkin vielä yllätykseksi, että mikä se on. ;)

Peace & lööw,
Hanna

torstai 19. helmikuuta 2015

Wanhojen tansseja ja Tallinnaa


olen prinsessa omassa valtakunnassani


jee katselukerrat lisääntyvät, eli joku ehkä oikeesti lukeekin tätä :) 




Moikkamooi taas :) En oo nyt hetkiseen päivitellyt mitään, koska oon ollut niiiiiiin superhyperüber kiireinen koska mulla on niin fancyfancy elämä että apuaaaaaa... Ei, vaan oikeesti en oo vaan jaksanut tai muistant kirjoitella teille. Anteeks. :D 

Ja mitä mun elämään sit oikeesti kuuluu? Täs viikon sisään mulle on uulunu esim. wanhojen tansseja, Tallinnan reissua, kavereiden näkemistä ja tietokonetta, ainakin.Wanhat mä tanssin viime pe (13.2.2015) ja oli supernastaa päästä vimeinkin nyttämään koululle ja vanhemmille ja siskoille tän muutaman kuukauden paniikkistressin tulos. <3 Toi päivä oli ihan T-Ä-Y-D-E-L-L-I-N-E-N vaikkei oikeesti mikään mennyt suunnitelmien mukaan... Mä tanssin tossa vaaleanvihreässä mekossa, joka mulla tossa ylläolevassa kuvassa on. Mekkohan ei loppuun asti selviytynyt täysin ehjänä, vaan sen tosta verhokankaasta repesi yksi sauma, ja sen lisäksi sen helmaan tuli halkaisijaltaan about 10cm leveä reikä. Mut ei se mitään, onneks on oma eikä vuokramekko, niin ei niin paljoa haittaa. :D Kampaus ja meikit onneks pysyi. :D

kampaus hieman epäselvästi takaapäin
Wnhojen jatkoista ei sen enempää, kuin että rauha Kalevi-Uolevi BabyBitchin muistolle, se eli hienon ruusun elämän ja ehti elämässään saavuttaa vaikka kuinka monta sitä kantavaa suuta... Se oli hieno ruusu, kunnes se vähän kuoli ja loppujen lopuks katos (löytyi myöhemmin kaverin takista xD) Kalevi-Uolevin piti lentää Itäväylälle, mutta sitä etappia se ei ikinä ehtinyt elämässään saavuttaa. :( 

Kalevi-Uolevin traagisesta tarinasta iloisenmppin aiheisiin. About viikkoa ennen wanhoja mä tilasin Levykauppa Äxästä Haloo Helsingin! kooelmalevyn Helsingistä Maailman Toiselle Puolen - Parhaat 2007-2017. Nyt mun HH!-tuotekokoelma alkaa lähestyä kunnollisuutta, kun on kaikki julkaistut levyt (MOTMV:sta vain platinapainos), 5 paitaa joista 3 ostin nyt Tallinnasta, kaks julistetta, kahet nimmarit, kaks korua ja kangaskassi. <3 jeee :D 

tässä se nyt on <3
Kävästiin tossa kans pari päivää Tallinnassa :) Ihana kaupunki, vähän harmittaa kun Helsingissä ei enää ole niin paljoa sellasta vanhaa kaupunginkeskusta-arkkitehtuuria, niin kuin muissa Euroopan pääkaupungeissa. Käytiin ostoksilla, kun ei siellä mikään paikka ollutkaan auki silloin kun oltais voitu mennä käymään... Mutta tuli mulle enemmän kuin tarpeeseen tuo hetkellinen maisemanvaihdos todella tarpeeseen, nyt kivempi palataens viikolla kouluun pienen tuulettumisen jälkeen :) 

Loppuun vielä pieni kuvapläjäys reissulta :)




ravintolan maskottikarhu ja minä <3

tällasen ihanuuden ostin + kaks muutakin Haloo Helsinki!-paitaa <3


kaunis Tallinna. <3

Wääwää ens viikolla Emma gaala <3 ja platinapainos KEOKista <3 Niistäkin ehkä päivitystä, MUTTA. Esitän teille nyt toiveen. Tai itse asiassa kolme toivetta. 1. Ehdottakaa mulle ihan oikeesti postausaiheita, haluaisin tehdä jostain muustakin kuin omista kuulumisistani, mutten tiie, millasista asioista te haluatte lukea. 2 Palautetta ja parannusvinkkejä saa antaa, ne ovat enemmän kuin tervetulleita näin alkuvaiheen bloggajalle. :) #. Jos vähääkään tekee mieli, niin klikatkaa sitä lukijaksiliittymiskohtaa ja alkakaa lukea. Kiitos <333


Peace and lööw,
Hanna

tiistai 10. helmikuuta 2015

Haloo Helsinki! @ SuperPark Vantaa 8.2.2015

Moikka kaikki <3 


Tänään kerron siis toissapäiväisestä Haloo Helsingin! akustisesta keikasta Vantaan Superparkissa. Parastaaaaaaaaaaa haluuun takassss <3 Mutjoo, asiaan.

Itse keikkahan alkoi klo. 14:00, mutta paikalla olin jo about 12:30, ja näin pääsin ekaa kertaa eturiviin kattoo niitä (oon nähny noi ihanuudet nyt 3 kertaa livenä). Siinä sit venailin ja kävin ostaa Haloo Helsinki-kaulakorun ja rannekorun. <3 Lopulta keikka alkoi, oli mahtawuutta (tosin en viel aavistanu et tos vaihees paras on vielä edesä). <3 Ne soitti siel lähes kaikki mun lempibiisit, ja taas "Maailma On Tehty Meitä Varten"-biisissä siinä kohtaa ku tulee "Maailma on sinun", Elli osotti suoraan mua. Se on tehny ton joka kerta ku oon kuullu ton biisin livenä. <3 


parhaaaaaat <3

Itse keikan jälkeen oli nimmarinjako ja fanikuvien otto. Nimmarijaossa tuli sit annettua Ellille mun itse tekemäni peaceheart-koru, ja voi apua kun se kehui sitä niin paljon <3 laittoi sen myös heti kaulaansa, ja kehui mun kaulassani olevaa rauhanmerkkikorua. <3 <3 Kiitin noita pariin otteeseen upeasta keikasta. Kerroin myös tulevani Emma gaalaan, kun Jere kysyi että koska tuun seuraavaks kattoo. :D

Jäin siihen sit hetkeks heiluu nimmareiden jälkeen, että pääsisin fanikuvaan. Oikein loistava fanikuva tulikin. <3 Jukan kommentti kuvanottotilanteessa: "Tässähän alkaa tuntea ittensä lyhyeks..." Allaolevasta kuvasta selviää syy tälle kommentille.... xD


täs Ellil kädessä toi mun tekemä peaceheart-koru, sillä oli se kaikkien fanien kanssa fanikuvissa! <3

Näiden fanikuvien jälkeen oli oikeesti ehkä maailman hienoin hetki... Sit ku kaikki muut oli lähteny ja olin siin pelkästään Haloiden kanssa (ok oli siin ehk yks turvamies xD) nii olin niille sillein, että "Viime kerralla ku nähtiin, niin annoin teille sellasen kunnon avautumiskirjeen. Haluisin vaan kertoa, että mulla menee nyt paljon paremmin. Ja se on isolta osalta teijän ja teijän musiikin ansiota." ja sit Elli oli vaa sillein et ihana kuulla. Puhuttiin sen kans sit hetki siitä, että kuinka elämä kulkee sellasina aaltoina, ja kiittelin noita useasti siitä, kuinka paljon ovat mua auttaneet. Ja sit ku piti lähtee niin Elli toivotti mulle vielä tsemppiä (ja lupas pitää hyvää huolta tosta peaceheart-korusta) <3 <3 

En tiedä, mitkä sanat riittäisivät kuvailemaan sitä, kuinka mä tota bändiä rakastan. Ja ton sunnuntain keikan jälkeen rakastan vielä enemmän. Ihanaa, että ottavat fanit näin avoimesti vastaan, ja että niitä oikeesti kiinnostaa fanit. Tää bändi todellakin on mulle enemmän kuin pelkkä bändi, tää on osa elämää mulle. Parhautta ja rakkautta, vähintäänkin. :D Nyt jo ikävä noita, onneks kohta on Emma gaala, ja nään noi siel livenä taas. <3

täs vielä lähikuva peaceheart-koruista, tein tollasen siis myös itelleni. <3

ja nimmarit <3


Peace & lööw,
Hanna