Varautukaa pitkään tekstiin
"Vitun kehari, tapa ittes."
"Saatanan homo, mee nussii mutsias"
"Läski"
"Mä panin sun mutsias"
Aika yleinsiä lauseita, ehkä vähän liiankin yleisiä ja myös erittäin kliseisiä. Ei kuulosta kaikkien korvaan ehkä kovinkaan pahalta, ja jotkut saattaa kavereidensa kanssa heittää tollasta läppää. Kaikki meistä ei kuitenkaan koe noita ihan niin vitsinä, joku saattaa oikeesti loukkaantua noista. Esimerikiksi minä itse. Tää on nyt se postaus, josta silloin puhuin, ja toivottavasti ootte jo arvanneet aiheen.
Kiusaaminen.
Mä katon aika paljon ihmisten käytöstä läpi sormien, mutta kiusaamista en suostu katsomaan yhtään. En missään muodossa. Itse kukin meistä tietää varmasti, miltä kiusaaminen tuntuu, useampaa meistä on varmasti jossakin elämänvaiheessa kiusattu edes vähän. Kiusaamista on esim. lyöminen, potkiminen, töniminen, haukkuminen, ilkeiden juorujen lähettely, syljeskely, ulkopuolelle jättäminen, ja jatkuva toisen arvostelu. Ja tähän ei lasketa sitä, kun kaverit kiusoittelevat toisiaan, se on ihan eri asia kuin jatkuva pahan mielen aiheuttaminen toisille. Itselläni on kuuden vuoden kokemus kiusatuksi tulemisesta, eli kyllä, mä tiedän aika hyvin mistä puhun.
En viitti mitään suurta luentoa alka tässä pitää, mut vähän valotan omia taustojani, koska en mäkään ole aina ihan tällainen ollut. Mua on kiusattu nelosesta ysin loppuun asti, ja se on ainoo asia, mitä en voi ihmisille antaa anteeksi. Eka se oli nimittelyä, sit se muuttui väkivaltaiseksi. Ala-asteella tulin joskus kotiin niin, että huuli vuosi verta kun oli heitetty lumipallo niin kovalla voimalla naamaan. Joskus oli muuten vaan potkittu mustelmille. Ala-asteella mun opettajaani ei kiinnostanut, se yritti vaan peittää koko asian, ettei s joutuis tekemään mitään sen eteen. Yläasteella sai matikanluokan seiniltä usein lukea kaikkia loukkaavia valheita musta, mm. että olisin harrastanut seksiä puolen koulun kanssa yms. "mukavaa". Yläasteella onneks opettajat tajusivat puuttua tohon, mutta siinä vaiheessa sitä oli jatkunut jo niin kauan ja kiusaajia oli niin paljon, ettei sitä saatu loppumaan. Mun silloinen paras ystävä kääntyi lopulta mun pahimmaks kiusaajaks.
Mikään ei ehkä oo yhtä hirveää kuin se, että oma kaveri kiusaa. Jos kaveri alkaa kiusata, niin silloin kannattaa vaan jättää se kaveri pois omasta elämästä, niin julmaa kuin se onkin. Itse tein saman tälle "parhaalle ystävälle", joka siis kiusasi mua. Pari kuukautta sain olla ilman sitä tositosi läheistä ystävää, mutta loppuelämää ajatellen, oli sen arvoista. Mieluummin hetki yksin kuin loppuelämän jatkuva loputon kiusaaminen.
Jos jotain kiusataan, syy ei koskaan ole kiusatussa. EI KOSKAAN. Kiusatun voi olla vaikea sitä uskoa, mutta niin se on. Kiusaaminen ei ole normaalia käytöstä, ja usein johtuu siitä, että kiusaajalla itsellään on jotain ongelmia, joista se tai ne yrittää selviytyä kiusaamalla. Esimerkiksi epävarmuus on yksi syy, ja epävärmat ihmiset usein yrittää pönkittää omaa itsetuntoaan tavalla tai toisella. Jotkut yrittää saada ittensä näyttämään muiden silmissä paremmalla tappamalla toisten itsetuntoa. En tietenkään puolustele kiusaajia, totuus vaan on se, että kiusaaja tarvitsee itse apua.
Ysiluokalla sain kavereita, OIKEITA kavereita. Ja vähitellen uskalsin taas olla oma itteni, kun ei tarvinnut pelätä että nää uudet kaverit hylkäisivät. Silti kiusaaminen ei loppunut. Nyt olin vaan vahvempi, enkä enää jaksanut välittää siitä, että koulun käytävillä sain huutelua edelleen osakseni. Pääsin yläasteelta lukioon, näitä yläastekavereita tuli onneks samaan lukioon ja sain vielä uusiakin kavereita. Lukiossa joku onneton ääliö yritti vielä kiusata nimettömillä haukkumislapuilla, mutta se loppui siihen, että kerroin heti rehtorille.
Enää en jaksa velloa siinä, että mua on kiusattu, oon päässyt sen yli jo. Haluan kuitenkin sanoa sen, että kaikki eivät siitä pääse yli. Tälläkin hetkellä tiedän ihmisiä, jotka ovat nyt kiusaamisesta tulleiden henkisten arpien vuoksi psykiatrisella osastolla ja sairaalassa. Oon lukenut liian monta tarinaa siitä, kuinka kiusattu on ollut niin yksin ja haavoittunut henkisesti niin pahasti kiusaamisesta, että uhri on päätynyt vahingoitamaan itseään, pahimmassa tapauksessa viaton uhri on tappanut itsensä.
Esitän muutaman toiveen, ja ihan oikeesti, toimikaa kiitos näin. Jos te huomaatte kiusaamista ympärillänne, puuttukaa siihen NYT HETI. Te voitte pelastaa sillein useita ihmishenkiä. Ite en ainakaan pelkää mennä väliin. Ja kertokaa lähimmälle aikuiselle, jos ette itse ole se lähin aikuinen. Pelkuri ei ole se, joka kertoo ja uskaltaa puuttua asioihin, vaan se, joka ei tee mitään ja on näin kiusaamisen hiljainen hyväksyjä. Jos teitä kiusataan, kertokaa siitä heti jollekulle. Äidille, isälle, opettajalle, harrastuksen ohjaajille, valmentajille, kavereille... Kenelle tahansa. Se voi olla vaikeaa, mutta loppupeleissä se oikeasti auttaa tilannetta. Sulle tulee paljon kevyempi olo ja parempi mieli, ja kiusaaminen on helpompi saada loppumaan yhdessä kuin yksin. Ja jos itse kiusaat, niin mene itseesi ja lopeta se. Ja pyydä anteeksi, vaikkei sillä saa mitään tekemättömäksi. Ethän itsekään halua tulla kiusatuksi, miksi joku muu haluaisi?
Eli tehkää siis näin, ettei ihmisille kävisi näin. :) Toimikaa nyt, ei ylihuomenna! Ja kiusatut, ette koskaan ole yksin, voitte aina kertoa jollekkin, esim. mulle jos on paha olo kiusaamisen, tai ihan minkä tahansa muun asian takia! Ja kaikki muutkin voi tulla puhumaan mulle, mä rakastan auttaa ihmisiä! <3 Ja onnitteluni, jos jaksoit tänne asti lukea. :D Valoo ihmiset <3
Peace änd lööw,
Hanna
 |
| mä osallistuin viime syksynä tällä kuvalla lukiolaisten kehittämään sosiaalisessa mediassa olleeseen kiusaamisen vastaiseen #kutsumua-kampanjaan. |
